Apuvälineiden TOP 5

Arkea helpottavista apuvälineistä ei ole usein kummempaa käsitystä, ennen kuin niitä joutuu itse käyttämään. Nivelreuman takia meiltä on löytynyt jykeväkahvaisia leikkuuveitsiä, saksia sekä erilaisia purkinavaajia.

Kun jalat menevät alta, tarvitaan järeämpää kalustoa. Kun sormien ja kämmenten motoriikka tai tunto heikkenee, löppäkynsi on pulassa. Onneksi on olemassa apuvälineitä, eikä niitä tarvitse hankkia itse. Apuvälinelainaamoista löytyy kaikenlaista tarpeellista pitkilläkin laina-ajoilla.  

Esittelen tässä postauksessa omakohtaisen Apuvälineiden TOP viitosen.

5. Pyörätuoli

Jos jalat ovat voimattomat ja tunnottomat, liikkumiseen tarvitaan pyörätuoli. Kun alaraajat eivät tottele aivojesi käskyjäsi, voi olla, ettei pyörätuoliin siirtyminenkään onnistu omin avuin.

Viime lokakuussa minua siirreltiin OYS:ssa pyörätuoliin ”banaanin” eli banaaninkeltaisen liukulaudan avulla. Nousin hoitajien avulla ensin istumaan, lautaa tungettiin ahterin alle, ja siitä sitten liu´utus pyörätuoliin. Syksyn rytäkässä kädet pysyivät onneksi toimintakykyisinä, joten leopekkatähtimäinen rullailu osaston käytävillä sujui mainiosti. Oli myös mukava päästä sairaalan kanttiiniin.

Pyörätuolilla voi kelailla leopekkatähtimäisesti.

Vähitellen jalkoihin alkoi tulla tuntemuksia, ja voimat alkoivat palautua. Vähitellen! Pyörätuoliin siirtyminen alettiin toteuttaa ”returnerilla” eli nokkakärryn näköisellä härpäkkeellä, ja kun jalat vihdoin kantoivat, ainoastaan rollaattoriin tukien. Sairaalasta kotiin päästyäni tein markettiasioinnit pyörätuolilla.

Pyörätuoliasiakas marketissa – netissä

Voi miten se olikaan välillä haasteellista! Rullailtavaa pinta-alaa riitti, joskus jaksoi kelailla paremmin, joskus huonommin ja sitten: mihin yletyt? Oikeasti ainakaan minä en pärjännyt ostoksilla pyörätuoliasiakkaana yksin. Ei ollut mukana tarttumapihtejä, joilla kurotella ostoksia hyllyiltä, ei niin ylhäältäkään. Ja olipas hankala keräillä ostoksia yhtään minnekään itsekseen.

Sairaala- ja toipumisvaiheen aikana käytinkin usein verkkokauppamahdollisuutta ruoka- ja päivittäistavaroiden ostamiseen, mikä osoittautuikin erittäin käteväksi systeemiksi. Täytin ostoskorin verkossa, ja valmis paketti haettiin K-Citymarket Kaakkurin tai K-Market Ruokavinkin takaovelta. Pieni palvelumaksu ei tuntunut missään verrattuna siihen, että usein tulee kaapattua kärryyn jokin heräteostos kauppalistan ulkopuolelta. Se oli myös kaiken vaivattomuuden väärti. Vain harvoin jokin tuote oli korvattu toisella, joka sekin oli valittu täsmäämään ostosta. Pitäisipä taas näpytellä ostokset koneelle.     

Adiós pyörätuoli

Nyt ollaan siinä pisteessä, että palautan pyörätuolin ihan näillä näppäimillä Apuvälinelainaamoon, josta se pääsee palvelemaan sitä enemmän tarvitsevaa. Pyörätuoli viitosena listallani siksi, että se on tosi tärkeä akuuttivaiheessa, mutta siitä on aina nopea halu pystyasentoon. Onneksi sen käyttö on jäänyt kohdallani varsin lyhytaikaiseksi.

4. Rollaattori

Rock and rollator oli rollamamman vankkumaton tuki ja turva, kun piti taas opetella kävelemään lokakuussa. Olin hakenut punaisen menopelin käyttööni jo viime vuoden toukokuussa, kun pahenemisvaiheiden sarja alkoi, ja oikean jalan spastisuus ei jäykkyys lisääntyi.

Sain silloin lainaksi jokseenkin vankkarakenteisen Maunon, mutta lempirollani on keveämpi Rebel (Human Care, kuvassa), joka on varma tukijan roolissa, mutta myös varsin näppärä laittaa soukemmaksi esimerkiksi kapeita väyliä varten ja kasaan. Se on myös näppärä nostaa auton peräkonttiin. Mauno vaihtui Rebeliin, kun pääsin kuntoutuksesta kotimajoitukseen. 

Nimestään huolimatta Rebel turvaa kävelyä.

Rolla on käytössäni kauppareissuilla, jolloin kori kulkee istumatasolla. Kori on hieman kiikkerä, jos on paljon ostoksia, mutta eivät ole ostokset kipanneet kuin kerran lähikaupassa: onneksi en ollut ostamassa kananmunia eikä mikään mennyt rikki. Ohikulkeva asiakas ja kaupan myyjä tulivat oitis jeesaamaan: tarkistivat, ettei mikään ole rikki ja nostelivat ostokseni takaisin koriin. Kiitos!

Rolla ja nastakengät liukkailla

Rolla on tukena, kun käpyttelen minua varten aurattua rollabaanaa pitkin kotiovelta autolle. Pihassamme on pieni rinne, ja juuri nyt se ja koko baana ovat killeriliukkaita. Sitä ei uskalla kulkea ilman rollaattoria, jossa kotiinpäin tullessa ovat usein myös jarrut päällä. Pystyssä pysymistä turvaavat myös nastakengät.

Rolla on siitäkin mukava, että jos kramppaa, siihen voi tukeutua, kunhan muistaa, että jarrut ovat päällä. Se toimii lisäksi istuimena väsyneelle tai kramppaavalle.

Rebel taipuu soukempiinkin väyliin kätevästi.

Rollalla on hyvä kuljetella kaikenlaista kamaa, kuten iltapalaa uutisten ääreen ja välikahveja työpöydän ääreen. Sen sangat jaksavat kantaa melko raskaitakin kauppakasseja, ja eturitilälle mahtuu hyvänkokoinen kassi, joskaan se ei ole ihan turvassa, jos vauhti on liian kova tai tie on muhkurainen tai mäkinen. Tammikuussa tekemämme matka Helsinkiin sujui hienosti pitkälti rollan ansiosta. Lue lisää reissustamme: Matkablogi — Rollatellen.

Pandasilmä

Vuoden 2012 kaulaydinoperaation jälkeen minulle sattui pienehkö episodi, kun olin päässyt kotiin: nousin eteisessä kenkien riisumista varten asetetulta tuolilta rollan kanssa ylös tarkoituksenani asettua taloksi. Jarrut olivat alhaalla, mutta toinen niistä epäkunnossa – epäkunnossa!

Pandasilmä-rollamamma keräsi katseita kylillä vuonna 2013.

Rollamamma löysikin pian itsensä turvallaan matolta, silmäkulma rollan tankoon osumaa ottaneena, verta vuotavana. Siitäpä piti lähteä päivystykseen, jossa silmäkulma tikattiin nopeasti. Kiitos kortisonin hidastavan vaikutuksen, kuljin pandasilmänä parisen kuukautta.   

3. Kävelykeppi

Keppi! Miten en ollut ajatellut koko keppiä?! Yleensä olen köpötellyt jalkaongelmaisena vain rollamammana, koska olen jotenkin ajatellut, että en pysty kävelemään kyynärsauvoilla kyynärpäitteni ja ranteitteni liikerajoitusten takia.

Viime viikolla fysioterapeuttini Mervi kysyi, olenko kokeillut kävelykeppiä. No en! Kokeilin, ja sepä innosti niin, että menin seuraavana päivänä hakemaan Apuvälinelainaamosta hienon mustan kepin. Siirryin nextille levelille.

Keppimamma.

Tarvitsen rollaa liukkaalla ja lenkillä sekä kauppareissulla (koska kantamukset), mutta muutoin varaudun nykyään tarvittaessa keppiin. Siinä on jäistä maata varten piikki, jonka saa näppärästi näpsäytettyä käyttöön ja vice versa. Kuljen kepin kanssa kenties hieman ryhdikkäämpänä kuin rollalla, jonka matkassa yläkroppa saattaa helposti mennä kumaraan asentoon, mikä taas voi aiheuttaa jännityksiä ja kipuja pitkin hartioita ja selkää.

2. Tarttumapihdit

Tarttumapihdit pitäisi mielestäni kuulua joka kodin varustukeen, niin tarpeelliset ne näyttävät olevan, vaikka ei olisi mittavaa kyvyttömyyttäkään. Mutta kun on ollut ja on edelleen jonkin verran, niin nuo punaputkiset pihdit tuovat pelastuksen moniin tilanteisiin.

Minulla tippuu yleensä hirveästi kaikenlaista lattialle. Tarttumapihdeillä saan nostettua suurimman osan kamoista ylös. Kun pitää saada jotain ylhäältä, tarttumapihdeillä voi ainakin yrittää.

Myös tulisijojen peltien availu käy pihdeillä kuin leikki. Kun ei jaksa seistä eikä pysty kumartumaan, mutta pyykkiä on pestävä, tarttumapihtien avulla pyykit siirtyvät, usein yksi vaate kerrallaan koneeseen. Pyykkioperaatiota ei suoriteta kiireessä.

Jopa pesupallon laittaminen koneeseen onnistuu tarttumapihtien avulla. Joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä.

Tarttumapihdeillä voi avata hanoja. Pöytien ja tasojen luutuaminen sekä pölyjen pyyhkiminen sujuu niin ikään mainiosti, kun pihdeissä on jokin rätti.

Tarttumapihtejä on kahdenlaisia: aktiivisia ja passiivisia. Minulle sopivat aktiiviset pihdit, koska käsieni puristusvoima on ihan fine. Puristan kahvoja, kun minun täytyy saada toimitettua jotain pihdeillä. Passiivisten pihtien tarttumaosa aukeaa, kun painaa kahvasta. Olen kokeillut joskus niitäkin, mutta ne paremmin sopivat sellaiselle, jolla on heikommat puristusvoimat.

Tarttumapihtien nupin päässä on lisäksi jännittävä magneetti, jolla voi nostella metalliesineitä lattialta, kuten aterimia tai vaikka sakset.

1. Auton käsihallintalaite

Oletko koskaan ajanut autolla niin, ettet tiedä, onko oikea jalkasi kaasun päällä vai alla vai siellä päinkään? Minä olen, valitettavasti. Se tunne, kun et hallitse jalkaasi yhtään, on hämmentävä. Kun se tapahtuu autoa ajaessa, se on pelottavaa. Ja vaarallista.

Kaulaydinoperaation jälkeen oikean jalkani tunto ja motoriikka olivat niin heikkoa, että liikkumiset hoituivat pitkään muiden kyydeillä ja KELA-taksilla. Kokeilin pieniä ajoja lähimaastossa, jarruttelin käsijarrulla ja asettelin kädellä oikeaa jalkaa polkimille. Melkoista ähräämistä eikä millään muodoin suositeltavaa, enkä tosiaan sitten autolla ajanut.

Muistaakseni vasta pääsiäisen jälkeen aloin ajella manuaalivaihteisella Corollallani. Tilaisuus autonvaihtoon tuli vuonna 2017: vaihdoin pitkään mahtavasti palvelleen farkku-Corollani automaatti-Aurikseen. Automatiikka oli tervetullut lisä ajeluun, vaikkakaan se ei poistanut oikean jalan käyttämistä.

Missä minun jalkani on?

Aurikseni oli ollut minulla viikon, kun Devic löi löylyä selkäytimeeni niin, että oikea jalka alkoi herpaantua taas. Kaksi isoa säikäytystä, toinen parkkihallissa toinen kotipihassa. Missä minun jalkani on? En tiennyt. Mihin tämä auto menee? Onneksi ei tullut ihmisvahinkoja! Tuli ajelustoppi ja pakko keksiä ongelmaan ratkaisu: käsihallintalaite! Juuri sopivasti minulla sattui olemaan neurologin vastaanotto seuraavana päivänä.

Itkin hänelle surkeaa tilannettani: meidän arkemme soljuminen on vaarassa. Onneksi joulu siinsi jo melkein ovella, joten harrastuskuskauksiin oli tulossa paussi. Neurologi aikoi kirjoittaa minulle pikaisesti lausunnon käsihallintalaitteen tarpeellisuudesta. Soitin Oulun kaupungin vammaispalveluihin ja sain asian heti eteenpäin.

Päätös käsihallintalaitteen kustantamisesta tuli helmikuun alussa, ja keppi asennettiin autooni siitä viikon päästä.  

Käsihallintalaite takaa minulle itsenäisen liikkumisen ja riippumattomuuden muiden kyydeistä ja aikatauluista.

Helppoa ajelua

Käsihallintalaitteessani on kaasu, jarru ja jarrulukko. Kaasutan autoani vetämällä sauvaa, jarrutan työntämällä. Liikennevaloissa voin laittaa halutessani jarrulukon päälle, jolloin vapautan oikean käteni vaikkapa vaihtamaan radiokanavaa. Ohjaan autoa vasemmalla kädelläni. Mitään kummempaa ei tapahdu, vaikka päästäisin jostain syystä hetkeksi käteni käsikaasusta, vauhti vain hiljenee.

Käsihallintalaite on helppo ja turvallinen käyttää.

Aluksi ajelu toki jännitti, mutta se alkoi sujua jouhevasti hyvin pian. Jos moni on todennut, ettei automaattivaihteisesta autosta ole paluuta manuaalivaihteiseen, niin minä en haluaisi palata enää jalkapolkimiin, eikä se kyllä näytä mahdolliseltakaan, ainakaan juuri nyt.

Käsihallintalaite mahdollistaa minun liikkumiseni paikasta toiseen, töihin, fysioterapiaan, kauppaan. Nuorison harrastuskuskaukset sekä monet perheen muut ajot sujuvat normaalisti. Keppiin saisi muitakin ”fiitsereitä”, mutta minulle riittävät kaasu ja jarru.

Autonvaihto epähuomiossa

Oletko koskaan vaihtanut autoa epähuomiossa? Minä olen. Tai ainakin melko spontaanisti. Tuollainen lienee geeniperimässäni… Joka tapauksessa, kävi niin, että punainen Aurikseni vei minut viime viikolla täysin minulta vaivihkaa Autotalo Laakkoselle, ihan vain jotenkin, että oliko lehdessä ollut ilmoitus, että siellä olisi jokin hybridi-Toyota myynnissä. Oli.

Käsihallintalaite Auriksesta toiseen

Tein kaupat tämän viikon tiistaina, ja keskiviikkona heti vanhasta punaisesta Auriksesta siirrettiin käsihallintalaite saman ikäiseen ja samaa korimallia olevaan, vähemmän ajettuun harmaanhopeaan (papereissa ruskea/beige) Aurikseen. Raskone suoritti siirron ja käytti auton muutoskatsastuksessa. Muutamassa tunnissa olin uuden auton ratissa.

Käsihallintalaitteen merkki on Menox, joten voin hokea raikkain mielin:
”Nyt Menox, sanoi Annie Lennox.”

Kyllä tästä autonvaihdosta syvempiäkin ajatuksia löytyy: ilmasto ja bensankulutus. Mutta en ehtinyt päästä autonvaihtotunnelmaankaan, koska a) ei ollut autokuumetta b) en ollut ostamassa autoa c) eihän nyt ole edes kevät, eikö autoja vaihdeta keväällä d) eihän sitä uutta Aurista edes koeajettu, koska enhän minä voi e) jaa sellaisella välirahalla f) joko minä sen ostin g) ”Autonne on valmiina noudettavissa muutoskatsastettuna”.  

Jouhevaa arkea

Kotona tulee päivittäin tilanteita, jolloin tarttumapihdeille on tarvetta. Keppi on hollilla, kun tarvitsen tukea kävelyyn. Taitan kasaan rollaattorin, nostan sen peräkonttiin ja otan matkaan, kun lähden asioille, jolloin minun täytyy esim. kantaa jotain isompaa.

Rollan kanssa jaksan kävellä pidempiä lenkkejä ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Auton käsihallintalaite takaa minulle mahdollisuuden siirtyä paikasta A paikkaan B. Tai siirtää joku. Onneksi näitä on, muuten olisi probleema!

Harvinaisen ääni on myös Facebookissa ja Instassa. Tervetuloa seuraamaan!

Tätähän saa jakaa muillekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *