Harrastuksesta työksi

Sairastan Devicin tautia, mutta olen työssä käyvä tavallinen nainen. Olen koulutukseltani filosofian maisteri musiikkitieteestä, ja olen työskennellyt suurimman osan työurastani erityyppisissä musiikkihallinnon tehtävissä. Musiikki ja suomen kieli ovat intohimojani, joiden painopiste on viime vuosina kääntynyt toisin päin. Myös sairaus on vaikuttanut siihen, millaisia työtehtäviä olen voinut hakea.

Vuonna 2012, kun neurologiset oireet alkoivat, määräaikaista työsopimustani oli jäljellä kolme päivää. Tikkuilun tunne nousi jalkapohjista sääriä pitkin alle polviin, ”vanne” alkoi kiristää ylävatsaa ja tuntohäiriöitä ilmeni pitkin kehoa. Yleislääkäri kehotti hemmotteluhoitoihin ja shoppailemaan.

Kevät oli ollut äärimmäisen raskas; pyöritin yksin lapsiperhearkea käyden kokopäivätyössä ja ajattelin itsekin, että olen ylirasittunut, loman tarpeessa. Kävin hemmotteluhoidoissa ja shoppailemassa. Ei auttanut.

Kesän aikana oireet pahenivat. Olin työtön eli ”lomalla”, joten sain olla rauhassa. Syksyllä jatkoin monenlaisia projekteja freelancerina kotoa käsin.

Lokakuuhun saakka kaikki sujui ihan mallikkaasti. Sitten Mysteericase palasi OYSiin ja iso pyörä kaulaydinoperaatioineen lähti pyörimään. Tietokone oli mukana neurokirurgian osastolla, ja näppäimistö sauhusi työasioita pian leikkauksen jälkeen. Lue lisää sairastumiseni alkuvaiheista tarinasta Mysteericasesta harvinaiseksi.

Josko vaikka sairauslomalle?

Vuoden 2015 helmikuussa minulla todettiin pahenemisvaihe ensimmäistä kertaa Devicin taudin diagnoosin saamisen jälkeen. Olin ollut siinä vaiheessa työttömänä, samalla työskennellen jonkin verran kotoa käsin. Makasin osastolla kortisonikanyylin jatkeena, kun osaston neurologi kävi erikseen tervehtimässä.

Ei olekaan tavattu. Soitin sinulle silloin diagnoosin. Peroneus-tuki voisi olla jalkaasi hyvä. En nyt jouda odottamaan sellaisen kokeilua, kun pitää päästä kotiin. No katsot sitten polikäynnillä. Niin katson. Laitetaan sinulle sairauslomaa ainakin seuraavaan polikäyntiin saakka. Joo, kun minä en ole juuri ollut sairauslomalla, josko minä nyt sitten olisin.

Tämä neurologi näkee kaiken sinnikkyyteni, sisukkuuteni ja sitkeyteni taakse:

Kirjoitetaan sinulle toipumislomaa kesäkuun loppuun saakka. Kiitos!

Minun ei tarvitse olla enää sitkeä, sisukas tai sinnikäs. Luovutan. Olen itselleni armollinen.

Että jois ihan rauhassa terassikahvit.

Uusia urasuunnitelmia

Ehdin jo hetken ajatella, millekä nyt alkaisin, kun olen sairauslomalla neljä kuukautta. Havahduin siihen, ettei minun tarvinnut alkaa millekään. Eikä pitänytkään. Sain vain olla ja voida mahdollisimman hyvin, raikkain mielin. Lepoa, sopivasti liikuntaa, ruokavaliojuttuja, ehkä kokeiluja…  Miten huojentavaa. Kun välillä ehdin murehtia tulevaa, muistin siskoni sanat: ”Asioilla on tapana järjestyä.”

”Sopivasti liikuntaa”… niin kuin esimerkiksi Pikku karhunkierros.

Olin sairauslomalla lopulta koko vuoden 2015. Vuonna 2016 pääsin työkokeilun kautta tekemään viestintää ja markkinointia, mikä tuntui hyvältä suunnalta työurallani ja millaista olin tavoitellut. Kyseiseen vuoteen mahtui lisäksi toisentyyppisen työn kokeilua, mikä taas osoitti, että suutarin on hyvä pysyä lestissään. Mutta silläkin jaksolla oli tarkoituksensa: sisäinen verbaalikikkailijani oli kohoamassa sellaisiin mittasuhteisiin, että se oli päästettävä irti!

Läpästä ja lapasesta

Olen perinyt verbaalikikkailijan geenit molemmilta vanhemmiltani, jotka olivat ahkeria sanaristikoiden ratkojia. Kotiimme tuli aikakauslehtiä, joiden ristikoihin vanhempani paneutuivat jalkalampun ääressä. Ostivat he ristikkolehtiäkin: isä keskittyi sanaristikoihin, äiti ratkoi myös kryptoja ja piilosanoja.

Olen ratkonut ristikoita ja kryptoja niin kauan kuin muistan. Piilosanat tulivat tutuiksi vanhempieni ristikkolehdistä. Aluksi tuntui, ettei niistä ymmärrä mitään. Äiti ratkoi Helga Piiraisen piilosanoja melko suvereenisti ja opasti vaivihkaa minuakin niiden saloihin.

Yle uutisoi vuonna 2017 brittitutkimuksesta, jonka mukaan ”sanaristikoiden ratkomisesta näyttää olevan selvää etua muistisairauksien estämisessä” ja että ”ristikoita ratkovien henkilöiden aivotoiminta oli 10 vuotta nuorempaa biologiseen ikään verrattuna kielellisen päättelykyvyn suhteen.”

Lue juttu täältä: Laaja brittitutkimus: Sanaristikoiden ratkojilla on muita nuoremmat aivot

Tsoukkilahjoja jouluksi

Piilosanan laatiminen onnistuu vaikka sairaalassa.

Perheessämme tavattiin antaa jouluna toisillemme ”tsoukkilahjoja”. Minä laadin sisaruksilleni piilosanoja. Tuotokseni olivat enemmän hauskoja kuin teknisesti oikeaoppisia. Vuoden 2016 jouluna – pitkästä aikaa – laadin ”läpällä” höpsistä-tyyppisen piilosanan lähisuvulle. Minulla oli hauskaa.

Laadinpa toisenkin ja laajensin ratkojakantaani muihin sukulaisiin ja kavereihin. Nyt vasta hauskaa olikin, ilmeisesti myös ratkojien mielestä. Joulunpyhinä laadin kolmannen. Sukulaiset alkoivat hurrata, ja heidän inboxinsa tursusivat piilosanojani, vissiin ihan hyviäkin. Homma lähti täysin lapasesta!

Julkaisukelpoista settiä

Laadin ensimmäiset piilosanani ihan omaan ratkojakokemukseeni perustuen. Sukulaisten palaute rohkaisi minua tarjoamaan piilosanojani kustantajalle. Ensimmäiseltä tuli hylsy, eikä ihme: olin täysin vihreä laatija. Sain kuitenkin mahtavia vinkkejä, joista otin opikseni.

Meni tovi, ennen kuin rohkenin tarjota tehtäviäni seuraavalle. Siinä vaiheessa erityisesti sisareni ja serkkuni olivat ratkoneet runsaan kasan piilosanojani. Oma ääneni alkoi kuulemma kuulua. Kehitystä oli tapahtunut.

Kolmiokirjasta vastasivat sähköpostiini heti: Kiittivät yhteydenotosta, lupasivat katsoa tehtäviä ja palata asiaan jonkin ajan kuluttua. Näin tapahtuikin varsin pian:

Mitä tulee lähettämiisi piilosanoihin, ne olivat hyvää jälkeä! 

Tästä käynnistyi yhteistyöni Kolmiokirjan kanssa. Olin työtön, mutta sain alkaa tehdä mielekästä hommaa kotoa käsin, harrastuksenomaisesti. Mitä mainiointa mielenvirkistystä!

Mahtavaa palautetta

Myöhemmin lähetin yhden piilosanani Ristikkoakatemiaan arvioitavaksi. Sain perinpohjaisen analyysin sekä rakentavaa ja positiivista palautetta ristikon- ja piilosanaratkonnan Suomen mestarilta Juha Neitolalta:

Erinomainen sisäkkövihje. Tiivis tämäkin.

Edellä olen itseäni toistaen kehunut, kuinka ihmeen luonteviksi, ja samalla napakoiksi, Terhi on saanut vihjeet, vaikka luontevuus ei ole
pakkovaatimus. Tämä vs 20 edustaa päinvastaista, mutta silti luvallista piilosanoille erittäin ominaista nonsense-tyyliä, eli vihjeessä ei näytä olevan päätä eikä häntää. Kaikkiaan Terhi osoitti tällä ristikolla selviä merkkejä lahjakkuudesta piilosananlaadinnan saralla.

Otin vastaan palautteen nonsense-tyylistäni varsin muikeana.

Keulii keulii

Sain päähäni kokeilla krypton laatimista. Siitä tuli kertaheitolla kirjainten ja sanojen osalta oikeaoppinen. Olin töpännyt ainoastaan ratkaisuruudukon, mutta sekin hiottiin passeliksi, enkä voinut muuta kuin ottaa opikseni. Jo tässä vaiheessa huomasin, että tehtävien laatiminen on minusta mukavampaa kuin niiden ratkominen.

Krypto-ruudukko valmistunut.

Homma lähtikin keulimaan toden teolla: kokeilin sanahaun laadintaa. Vitsit sekin oli mukavaa! Oli ilo saada myös näistä palautetta, ihan yllättäen, Ristikkoakatemian Antti Skytältä:

Sinun sanahakusi ovat todella hyviä, etten sanoisi loistavia. Erityisesti minua miellyttävät:
 – sanoja on paljon eikä sellainen löyhä setti
 – sanat menevät monipuolisesti ristiin toistensa kanssa (nämäkin ovat ristikkotehtäviä!)
 – olet todella nähnyt vaivaa kerätäksesi samaan teemaan liittyviä sanoja koko joukon (ei pelkästään samoja toistuvia yleissanoja, kuten aurinko).

Työni ajanvietetehtävien laatijana ja tarkistajana jatkuu edelleen, sivutoimisesti. Tämä harrastus, josta minulle vieläpä maksetaan, on tuonut runsain mitoin mielenvirkistystä viime vuodet niin pahenemisvaiheiden kuin hyvienkin jaksojen aikana. Päätyökseni teen viestintää VRJ Etelä-Suomi Oy:ssä.

Aivojumppaa kortisonin voimalla.

Olen laatinut useita tehtäviä OYSin neurologisella osastolla ja kotona 90 kortisoninapin voimalla. Lempilapsiani ovat piilosanat, joiden laatijat Suomessa ovat myös melko harvinaisia. Tykkään ratkoa myös muiden laatimia, kokea oivalluksia ja onnistumisen iloa, mutta laatiminen on vienyt mukanaan.

Lataa täältä ilmaiseksi uunituore, blogini lukijoille laadittu piilosana:

Etkö ole koskaan ratkonut piilosanoja? Ne voivatkin vaikuttaa mystisiltä alkuun. Täältä löydät ohjeita piilosanojen ratkomiseen: Sanaris Oy:n ohjeita.

Mitä ajanvietetehtäviä sinä ratkot mieluiten?

Tätähän saa jakaa muillekin!

2 thoughts on “Harrastuksesta työksi

  1. voih; kompuutterini ei näytä piilosanan linkkiä 🙁

    Piilosanoihin minut tutustutti mieheni, ja niiden ratkominen on satunnainen yhteinen harrastuksemme.

    1. Moi! No voi harmi! Lähetän sen sinulle sähköpostitse. 🙂 Mukavaa viikonloppua! Terhi

Vastaa käyttäjälle marika Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *