Joululaatikkogate

Vaativan kuntoutuksen jakso päättyy 2. joulukuuta. Valmistun ”kurssilta” omatoimiseksi kotieläjäksi, joskin olen käynyt jo tovin kotoa käsin kuntoutumassa. Seuraavana päivänä menen kasiksi OYSiin neurologian osastolle, koska jouluisasti minulle ei ole ollut sijaa päiväsairaalan puolella.

Nyt pitäisi kaiken olla kunnossa MabThera-tiputusta (rituksimabi) varten. Ja niin onkin, mutta lääkärikierron, alkuvalmistelujen ja osaston muun toiminnan takia varsinaisen lääkkeen tiputuksen aloitus menee yli yhteen. Ehdin lukea päiväksi varaamani lehdet, ja Michele Obaman tarina seuraa minua edelleen matkassa.

Kaikki sujuu hyvin, minulle ei tule sivuoireita tiputuksesta, ja pääsen lähtemään kotiin iltaseiskalta.

Jouluvalmisteluja

MabTheran jälkeen otan rennosti; onhan se varmaan ollut keholle taas jonkinlainen koettelemus. Alan tilailla joululahjoja netistä: kirjoja, urheiluun liittyviä artikkeleita jne. Puhelin pimpahtelee: paketit saapuvat lähikaupan pakettiautomaattiin, Postin ja Matkahuollon asioimispisteisiin. Välillä lähden hikoilemaan marketteihin: onneksi monien kauppojen tuulikaapeissa odottaa pyörätuoleja, joita voi lainata, kun ei vielä jaksa urheilla isommissa liiketiloissa.

Välitän perheelleni joulutervehdyksenä raahelaisen historiikin Palosta nousi savut, josta löytyy myös kirjoittamani teksti sukuumme liittyvän ilmavalvontalotan rintama-ajoista. Posti tuo minulle myös invapaikkaluvan, joka sekin helpottaa elämääni, kunhan pysäköintiruudut eivät olisi killeriliukkaita, kuten ovat tässä pariin otteeseen olleet.

Kortisoniahdistusta

Joulukuussa soitan minua hoitaneelle neurologille, kun kortisoni meinaa melatoniinista huolimatta valvottaa ja turvotus tuntuu inhottavalta. Alan seurata öisin Netflixistä espanjalaista Rahapaja-sarjaa, joka koukuttaa, mutta noin kolmannen jakson aikana myös nukuttaa sohvalla köllöttelijän. Yöaikaan päässäni syntyy myös blogitekstejä, jotka jäävät kypsymään päähäni kirjoittamista odottaen.

Kortisoniannosta voidaan laskea neurologin mukaan hitaasti siten, että uutena vuotena jatkan 25 milligrammalla neurologian polikäynnille saakka. Influenssarokotus täytyy jättää väliin, joten täytyy vain toivoa parasta, ettei influenssa mistään iskisi. Erityispanostus käsihygieniaan!

Kotimekon ihanuus ja joululaatikkojappasu

Kaapin kätköissä odottaa iso satsi kuntoutuksessa valmistuneita joululahjoja.

Vastasyntyneille kaksostytöille bodyt, kummipojille luutuja ja kummitytöille appelsiinilla painettuja kasseja.

Yhdet villasukatkin valmistuvat viime hetkillä pukinkonttiin.

Bling-bling-sukat paketoidaan Hilkka-tädin vinkistä konvehtipakettiin.

Tilaan itselleni heräteostoksena Verson puodista kotimekon jouluksi. Mekko osoittautuukin varsin ihanaksi päällä, ja se peittää kortisoniturvotukset mukavasti. ”Vai kotimekko? Tuohan on ihan juhlamekko”, sisareni toteaa.

Suurin pääni sisäinen jappasu koskee joululaatikoiden valmistamista; ne kun olemme valmistaa omin käsin. Iskee jonkin sortin ahdistus: tekisi mieli tehdä ne, onhan tässä aikaa. Toisaalta ei jotenkin jaksaisi.

Viime päivinä ennen joulunpyhiä armahdan itseni, etenkin kun saan kotijoukoilta asialle siunauksen: ostamme toisten äitien tekemät laatikot. Nuoriso taiteilee piparkakut, minä leivon hieman omaatuntoani lepyttäen tonttupullat.

Käsillä sentään tonttupullia!

Joulukuun aikana on aika lailla kodin ulkopuolisia tapahtumia, kuten useimmissa perheissä: joulukonsertteja, koulun joulujuhla jne. Sitten talouteemme laskeutuu joulurauha. Viimeisen päälle joulun tunnelma joulukuusineen, -liinoineen, -koristeineen ja kynttilöineen.

Jouluaaton ja -päivän puuroista löytyy manteli, ja joulupäivällisellä on kinkun ohella tarjolla seitanpaistia. En malta olla täysin koskematta toisten äitien valmistamiin laatikoihin, vaan lorauttelen niiden päälle hieman siirappia ja voinokareita.

Oikeastihan minua vain hämmentää ajatus siitä, että ne olisivat paremman makuisia kuin omatekoiset, enkä tulevinakaan vuosina enää niitä itse valmista. Vaan haittaako se? Jouluruoka maistuu mahtavalle! Lopetan laatikkogaten vatvomisen.

Aaltoja ja kramppeja

Joulusaunassa istun nautiskellen tervan tuoksusta vielä alimmalla lauteella, mutta kykenen käymään suihkussa seisten, eikä rollakaan ole enää välttämätön kylpyhuoneessa. Tena-koko on pienentynyt jo kaksi kokoa, minkä ansiosta teen sisäisesti aaltoja!

Ärsyttävimpinä oireina ovat alaraajojen krampit, jotka pysäyttävät noin puoleksi minuutiksi. Välillä ne ovat tuntuvat erittäin tiukkoina, kuumina puristuksina, jolloin vasemman jalan varpaat menevät ”nyrkkiin” ja oikean harilleen. Välillä ne tuovat lempeän lämpimän tuulahduksen vilukissalle. Vaivaavat etenkin iltaisin, usein nukkumaan mennessä, joskus ehkä 25 kertaa ennen nukahtamista. Eivätköhän ne laannu ajan saatoissa. Ovat laantuneet ennenkin.

Joulunaika on ollut ihanan seesteinen: kiireetöntä yhdessäoloa, lepohetkiä, herkkuja, kirjoja, pelejä ja ennätyksellisissä kuudessa päivässä valmistunut 1000 palan palapeli. Reilut kaksi kuukautta sitten ei voinut tietää, miten vointini kohenee, mutta nyt voin vain olla kiitollinen tämänhetkisestä tilanteesta.

Mistäkö nyt ammennan voimaa?

Tämän vuoden leppoisasta joulutunnelmasta.

Tätähän saa jakaa muillekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *