Matkablogi – Rollatellen

Rollatellen Helsingissä

Syksy 2019 kului pitkälti Devicin tautini pahenemisvaiheessa ja siitä elpymisessä: kaksi ja puoli viikkoa minua hoidettiin OYSin neurologian osastolla, jolta siirryin vaativan kuntoutuksen jaksolle Verven Kuntotalolle. Siinä ajassa ehti kulua koululaisten syysloma ja monta viikonloppua, jolloin olisi voinut vaikkapa käydä virkistäytymässä jossain perheen kanssa. Mutta ei. Todettuani tilanteeni reippaan kohenemisen kuntoutuksessa päätin, että lähden nuorison kanssa Helsinkiin itsenäisyyspäiväviikonloppuna – virkistäytymään.

Varasin meille junaliput ja hotellin kahdeksi yöksi, ja aloimme jo odottaa reissua innolla. Niin kuitenkin kävi, että oma rituksimabin tiputus siirtyi juuri itsenäisyyspäiväviikolle, joten tein nopean päätöksen ja siirsin reissua tammikuun alkuun, jonne sain vielä hyvin junapaikat ja hotellihuoneen.

Matkan odottelu sujui mukavasti joulua ja uutta vuotta juhliessa. Omassa kunnossanikin oli mukavaa kohenemista koko ajan – kävely varmistui päivä päivältä ja voimat elpyivät kokonaisvaltaisesti.

Invahytissä kohti Helsinkiä

2.1. nousimme Oulusta yöjunaan. Minä majoituin invahyttiin, johon rollaattori mahtui todella hyvin. Vessa oli hytin vieressä. Ennen nukkumaanmenoa luin joululahjaksi saamaani Sirpa Kähkösen Muistoruohoa sängyssä istuen seinää vasten. Junan täryytys aiheutti kramppailua, ja mietin jo, että näinkö tässä matkataan kramppaillen Hessoihin asti.

Tovin luettuani vaihdoin nukkuma-asentoon kyljelleni, jolloin krampit rauhoittuivat. Nukahdinkin pian, mihin varmasti vaikutti pari tuntia aiemmin ottamani melatoniini. Uni junassa maittoi kuitenkin yllättävän hyvin, ja aamulla saimme heräillä ja tehdä aamutoimia rauhassa, koska saavuimme pääkaupunkiseudulle vasta ennen kymmentä.

Jäimme junasta Pasilan asemalla tarkoituksena mennä Mall of Triplaan aamupuurolle. Olisimme kaivanneet parempaa opastusta Triplaan heti junasta noustuamme. Liekö myös vähän hatarilla unilla ollut vaikutuksena siihen, että lähdimme tietenkin väärään suuntaan ja näimme opastuksia vain Messukeskukseen ja Hartwall Areenalle. Muuten ei olisi haitannut, mutta väsytti: oli kamat matkassa eikä tuo rollakävely aina niin ripeää ole.

Mall of Tripla aiheutti rollamammassa jonkin verran ärsyyntymistä: hissillä ei päässytkään siihen neloskerroksen mestaan, jossa minua odotettiin. Lisäksi opasteet muun muassa vessaan ja hisseille aiheuttivat hämmennystä ja aika lailla ylimääräisiä rollametrejä. Huomasimme, että monet ruokapaikat ja kahvilat olivat take away -periaatteella, kuten odottamamme aamupuuropaikkakin. Mehän tarvitsimme todellakin pöydät, tuolit ja tilaa! Nautimme lopulta hyvän aamupalan SIS. Deli+Caféssa, jonne jäinkin parkkiin santsikupin ääreen jatkamaan Muistoruohoa, kun nuoriso lähti alennusmyynteihin.

Lounastettuamme myöhemmin sukulaisseurassa lähdimme junalla kohti keskustaa. Väsyneinä ja matkatavarat mukanamme päätin, että helpotamme päiväämme ottamalla taksin rautatieasemalta Grand Marinaan. Saimme tilataksin, johon könköilin avustettuna.

Kaisaniemi, Senaatintori, Presidentinlinna, Ritarihuone, Uspenskin katedraali. Turistit. Me.

Forumin autuus

Vajaa kahden tunnin oikaisut hotellissa tekivät tehtävänsä, ja turistit olivat valmiina lähtemään uudelle shoppailukierrokselle keskustaan. Kolmen vuorokauden matkaliput ostaneina matkustimme raitiovaunulla. Sehän onnistui jouhevasti rollaattori matkassa, PAITSI ETTÄ: siihenhän jää aina rako – raitiovaunun ja kadun väliin. Samoin junan ja metron. Siihen ne rollan rattaat tökkäävät ja matka stoppaa, jos ei joku nosta yli! Onneksi itselläni on hyvät käsivoimat, ja niistä pääsisin, mutta kyllä yksin yrittäminen olisi nytkin hidastanut koko Helsingin liikennettä.

Tästä setistä onnellisuus.

The next stop Forum. Ihana kauppakeskus! Tuttu, kotoisa ja niin kompakti. Parkkeerasin rollaattorin kanssa Fazerin kahvilaan ja tilasin kahvin kera maailman pehmeimmän pullan. Mahtava fiilis! Nuorison tsekkailtua jälleen alennusmyynnit, haimme kaupasta iltapalaa ja palasimme hotelliin. Edellisen yön jättämät väsyneet fiilikset olivat haihtuneet, ja sakkimme oli kepeissä lomatunnelmissa, löytöjäkin tehneinä.

Oodi kirjastolle

Lauantaiaamuna osasimme odottaa ruuhkaa hotellin aamupalalla, ja olikin siellä kohtuullisesti porukkaa, myös paljon ulkomaalaisia lomalaisia. Rollaattori toimi hyvin tarjoiluvaununa, joten lappasin tasolle reilusti herkkuja, jotta jaksaisin pitkälle päivään. Eipä aikaakaan, kun poistuimme Grand Marinan ”takaovesta”, minä itse kävellen portaat ja nuoriso kantoi rollan. Kuljimme jo tottuneesti ratikassa: the next stop Oodi.

Olipa se hieno kirjasto! Ja hyvä kuljettava rollalla. Siistit vessat (en kokeillut niitä kuuluisia unisex-vessoja), hiljaisuutta, vaikka paljon telmiviä lapsia leikkipaikalla, kirjat, nuotit, pelit ja lehdet hienossa järjestyksessä avarassa tilassa. Penkkejä, tuoleja, kahvila.

Monet helsinkiläiset olivat tulleet viettämään lauantaipäivää Oodiin, tapaamaan ystäviä, lukemaan, opiskelemaan. Hyvin pitkälti enimmäkseen kotona viihtyvänä ihmisenä puin päälleni hetkeksi stadilaisen kaupungilla aikaa viettävän tyypin viitan. Luin Voi hyvin -lehteä muina miehinä. Nappasin vielä aroniashotin kahvilassa, kylläpä kelpasi. Niissä maisemissa ja tunnelmissa. Kiitos Oodi!

Aroniashotti näissä maisemissa. Rock!

Kalasatamassa kramppaa

Meillä oli iltapäiväksi kutsu ystävien tapaamiseen Vuosaareen, jota odotimme jo kovasti. Sitä ennen ehdimme pysähtyä matkan varrella ennen kokemattomaan kauppakeskus Rediin, mutta matkalla tuli mutkia eteen:

Ensimmäisenä saimme todeta, vasta R-kioskin myyjältä asiaa kysyessämme, että rautatieaseman metrolle vievä hissi ei ole käytössä. WHAT?! Oli todellakin poissuljettu ajatus, että lähtisin yrittämään liukuportailla metroon. Pikainen mietintä, ja otimme ratikan kohti Hakaniemeä, jossa vaihdoimme metroon.

Omat pienet mutkansa olivat sielläkin, mutta pian olimme onnellisesti oranssin menopelin kyydissä kohti itää. Siihen saakka, että kuulutetaan Kalasatama, ja ovet alkavat avautua. Toki silloin minulla alkoi krampata, enkä päässyt penkistä ylös. ”Jatketaan seuraavalle, en pääse tästä!” Mutta sitten kramppi helpotti ja sujahdimme äkkiä ulos metrosta ovien piipittäessä jo ärhäkästi sulkeutumisen merkiksi. Oho, päästiinpä tänne sittenkin. Voihan krampit!   

Hajaannuimme mielenkiintojemme mukaan eri hoodeille. Minulle riitti K1-kerros: ostin mm.  Alpakka Shopista lämmittävät säärystimet ja vähän tuliaisia Ruohonjuuresta.

Illalla palasime hotellille riemukkaan jälleennäkemisen virvoittamina. Matkasimme ensin metrolla Kamppiin, josta kävelimme Lasipalatsin edustalle ratikalle. Askel oli kepeä, ja siirtymiset eri kulkuneuvoista kadulle ja takaisin sujuivat jo suvereenisti.

Fame! I wanna live forever

Sunnuntaiaamuna oli aika jättää hotelli, jälleen maukas aamupala nautittuna. The next stop Musiikkimuseo Fame, koska meillä oli mukavasti aikaa ennen Oulun junan lähtöä. Ehdin jo hieman ahdistua Mall of Triplasta etukäteen, koska perjantainen kuva tästä kauppakeskuksesta oli jokseenkin rosoinen. ratikka vei meidät yhdellä (no, oikeasti kahdella, koska katsoin hieman väärin Mannerheimintien sporan…) ratikalla Pasilaan. Pääsimme pysäkiltä ulkokautta Musiikkimuseoon, joka osoittautui helpoksi kuljettavaksi rollaattorilla.

Rollamamma ratikassa.

Museon parasta sisältöä oli virtuaalikaraoke, jossa lauloin Yngwie Malmsteenin Heaven Tonight Kolin maisemissa, Toton Hold the Line Hartwall Areenalla ja Extremen More than Words Helsingin Musiikkitalossa. Pääsin myös Esa-Pekka Salosen välittömään läheisyyteen kokemaan sinfoniaorkesterin vieressä, virtuaalilaseilla ja kuulokkeilla. Joka tapauksessa erittäin oiva ajanviete tuohon saumaan sunnuntaita.

Avokadoa ja junapullaa

Halusimme syödä lounasta ravintolassa, jollaista ei ole Oulussa, ja valitsimme Avocado Cafeterian. Toastit ja sushiburrito maistuivat seurueellemme.

Helsinki alkoi olla osaltamme taputeltu: haimme evästä marketista ja astuimme Ouluun lähtevään junaan, jossa meitä odotti oma hytti.

Työskentelyhytti. Johon johti muutama porrasaskel. ”Jaa, onkohan tässä vessaa vieressä niin, ettei tarvitse mennä noita portaita?”

Ei ollut. Kotimatka sujui kaikesta huolimatta oikein mukavasti: sain vessareissuilleni rollakantajan matkaan, ja bonuseväinä nautimme ystävien leipomat junapullat. Kotiin saapui iloinen reissuseurue, jota odotti kuuma sauna. Reissu oli täyttänyt odotuksemme: omalla kohdallani se tarkoitti jaksamista ja hyvien fiilisten tuokioita poissa arkikuvioista. Vaikka kävelimme pidempiä matkoja, vastapainoksi istuin ja rentouduin kahviloissa, Oodissa, Musiikkimuseossa.

Ja kylläpä ne kahvit aina maistuivat!

Tätähän saa jakaa muillekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *