Sairaus ja ravinto

Kun Devic eli NMO aika ajoin nostaa päätään, mielessäni pyörii luonnollisesti monenlaisia ajatuksia. On jännää, kun en juuri sairastele flunssia tai muutakaan eikä verikokeissaan näy pahenemisvaiheiden aikana mitään kummallista, silti NMO jäytää kaulaydintä silloin tällöin. Miksi? Minkä tähden?

En ole extreme-ihminen millään muodoin. Kohtuus kaikessa, kultainen keskitie. Mikä sopii jollekin, ei nuorison sanalla ”välttis” sovi toiselle. Uskon ja luotan lääketieteeseen.

OYSin neurokirurgit ja neurologit ovat ihan pop! Neurokirrat tekivät uskomattoman hienoa työtä neljä tuntia ronklatessaan kaulaydintäni aiheuttamatta suuremmin hallaa, jopa halvaantumista vuonna 2012. Kortisoni on useimmiten näyttänyt kyntensä pikimmiten ja toipuminen relapsista on alkanut miltei välittömästi. Nyt odotellaan MabTheran (rituksimabi) vaikutusta ja toivotaan parasta.

Uskon useisiin täydentäviin hoitomuotoihin: erityisesti hoidettavana kokemusta on osteopatiasta, vyöhyketerapiasta ja hermoratahieronnasta. Näistä koen saaneeni helpotusta.

Länsimainen lääketiede on mahtava asia. Mikä kuitenkin välillä mättää, on monesti keskittyminen pelkkään oireeseen. Minunkin tapauksessani tyypit ovat välillä tuijottaneet vain kaulaydintä. Peräänkuulutan kokonaisvaltaisuutta.

Mutta mistä se tulehdustila sinne oikein menee ja miksi?! Niin fantastista kuin olisikin saada vastaus nanosekunnissa googlesta, se ei onnistu. Mitä voin itse tehdä kuin vain uskoa paremman olevan tulossa ja taas selviämistä, niin vaikeaa kuin se välillä onkin?

Inkiväärihömpsy ainakin virkistää. Uskon, että myös parantaa vastustuskykyä ja poistaa tulehduksia.

Viimeisen kuukausien aikana pääsin kahdelle ravitsemusterapeutille, joilta sain molemmilta hyviä vinkkejä ruokavalioon. Ne on katsottu spesifisti minulle, enkä tuputa muille yhtään mitään, mitä nyt hieman perheelle. No ehkä jollekin, joka kysyy. Vain harvoin niin, että jos ei kysy.

Pesco-lakto-ovo-vegetaristi

Olen ollut jo vuosia kiinnostunut ravinnon merkityksestä ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Ehkä en sitä miettisi niin paljon, jos sairautta ei olisi. Porskuttelisin sekasyöjänä pitkin mantuja. Mutta kun on sairaus.

Olen syönyt jo pitkään kasvispainotteista ruokaa, mutta viime syksynä, kun menin kuntoutukseen, aloin siellä syödä päivittäin kasvisruokaa. Se jäi ikään kuin päälle. Olo koheni monesta eri syystä, mutta haluan uskoa, että myös monipuolisella kasvisruokavaliolla oli tähän osansa.

Amica Verven ruoat olivat kertakaikkiaan maistuvia ja ravitsevia.
Kyllä jaksoi opetella kävelemään.

Ravitsemusterapeutti totesi pari viikkoa sitten, että tämänhetkinen ruokavalioni vaikuttaa tilanteeseeni nähden varsin suotuisalta. Kolmen päivän ruokapäiväkirjastani ilmeni, että ravintoaineiden monipuolinen saanti oli kohdallaan. Noina päivinä ainoastaan proteiinin saantia olisi voinut hieman lisätä. Helppoa.

Oho, päiväkirjajaksoon eivät sisältyneet laskiaispullapäivät… eikä osuuteni Pantteri-pussista.

Meillä keittyvät sulassa sovussa liha- ja kasvisruoat.

NMO voi aiheuttaa suolen ja rakon toimintojen häiriöitä, niin kuin on aiheuttanutkin, mutta toivon, että nykyinen pesco-ovo-lakto-vegetaristinen ruokavalioni tuo tähänkin pidempiaikaisen helpotuksen. Virtsateiden hellimiseen olen ottanut hyvällä menestyksellä karpalomehua päivittäin.

Sain ravitsemusterapeutilta vinkin kuitulisään: Kaurakuitunen. Sehän toivottavasti auttaa pidemmän päälle myös suolen toimintaan. Toisaalta ällöttävä teema, mutta niin äärettömän tärkeä ihmisen hyvinvoinnin kannalta. En odota suotuisia tuloksia heti, maltilla odotan. Ajan kanssa.

Kohti nahkahousuja

Olen saanut viimeisen 10 kuukauden aikana valtavan määrän kortisonia. Laskusuunnassa ollaan, ja nyt mennään jo 10 milligrammassa / päivä, kun tablettina aloitettiin suonensisäisten viiden gramman jälkeen 60 milligrammalla.

Painoa on tullut noiden kuukausien aikana kahdeksan kiloa. Kyllä ärsyttää! Niskapahka ja kaikki.

Osa painosta on varmasti kortisonin aiheuttamaa turvotusta, mutta kyllähän tuo kortisoni lisää myös ruokahalua. Olen yrittänyt pitää syömisen maltillisena, mutta nyt alan erityisesti tehostamaan toimintaani, jotta paino lähtisi laskuun, ja pääsisin ostamaan nahkahousut ja leopardipuseron. Tsempit itselleni!

Vettä pitäisi juoda runsaammin, mutta kun tuo rakon hallinta ei vielä ole täysin priimaa, niin se on jäänyt liian vähälle. Veteen kun lisäisi persiljaa, nesteet poistuisivat vauhdikkaammin. Mutta kun… liraukset kramppien aikana, tenat…

Iso D ja kalsium

Kortisoni lisää osteoporoosiriskiä vähentämällä kalsiumin imeytymistä ja lisäämällä kalsiumin erittymistä virtsaan. Se myös heikentää luuta muodostavien solujen toimintaa ja kiihdyttää luuta hajottavien solujen toimintaa.

Kortisonihoitojen aikana täytyy kalsiumin lisäksi huolehtia riittävästä D-vitamiinin saannista. Matalia D-vitamiinitasoja on yhdistetty myös autoimmuunisairauksien syntyyn. Syön lääkärin määräyksestä D-vitamiinia 100 mikrogrammaa päivittäin. Kalsiumia menee 1000 milligrammaa.

FT Veijo Nurminen toteaa väitöstutkimuksessaan:

Poikkeavuudet geenien luennan säätelyssä saattavat johtaa monien autoimmuunitautien, hermoston rappeumasairauksien tai tulehdusten syntyyn – esimerkkinä MS-tauti, syövät tai diabetes.

Nurminen pitää väitöskirjatyönsä pohjalta D-vitamiinin puutosta suurempana riskinä kuin sen yliannostusta ja toteaa D-vitamiinin tarpeen olevan yksilöllistä.

Näin varmasti on. Yksilöllisyys! Ja kun meillä kaikilla on täydellisissä kehoissamme omat kommervenkkimme, olivat ne sairauksia tai luontaisia taipumuksia, niin kannatan räätälöityä kehon hellimistä ja huoltamista.

Kortisoni nosti minulla isojen annosten aikana myös verensokeria. Nyttemmin heittelen Ceyloninkanelia milloin mihinkin ruokaan; kanelin kun on sanottu laskevan verensokeria. En ole sitä nyt mitannut, mutta josko se olisi ok.

Kyllä välillä on juotava kunnon nisukaffeet.

Kasvissyöjän on huolehdittava erityisesti proteiininsaannista. Aloitan aamun kaurapuurolla, johon lisään marjoja ja raejuustoa. Muutoin proteiinivalikoimassani ovat mm. nyhtökaura, pavut ja linssit, mantelit ja pähkinät, seitan, soijatuotteet, kala, maitorahka ja muut maitotuotteet sekä joka toinen päivä ylistetty ja joka toinen päivä parjattu kananmuna.

Kokonaisuus ratkaisee

Sukurasituksena pienesti koholla oleva kolesteroli laittaa toki kysymään ravitsemusterapeutin näkökantaa kananmunasta.

Kohtuudella. Kahdesta kolmeen munaan viikossa, ja joskus voi esimerkiksi neljän munan munakkaasta jättää kaksi keltuaista pois. Valkuainen on valtaisan ravinteikas valjusta ulkomuodosta huolimatta. Kohtuudella!

Sitä minäkin! Juuri niin! Ja proteiinia 1,1–1,3 g/kg.

Rasvansaanti kohdallani kuulosti myös olevan kohdallaan.

Tulehduksen hillitsemiseen olenkin jo omin neuvoin nappaillut kaikenlaista vuosien varrella: kurkumaa, timjamia, fenkolia, valkosipulia ja tietenkin kotimaisia marjoja. Kala, vihreä tee, tumma kaakao ja kuidut lisätään nyt erityisesti listalle.

Pihlajanmarjat ovat vitamiinipommeja. Pakkasessa niiden kirpsakka maku pehmenee.

Sinkkitablettien imeskelystä oli hiljattain todettu, etteivät ne lyhennä flunssan kestoa. Niin tai näin, minun orastavat flunssanoireeni ovat kyllä stopanneet, kun olen dropannut sinkkiä. Plaseboa tai ei, minun kohdallani, ja näyttäisi kyllä että perheessäni laajemminkin, ovat toimineet.

Maitohappobakteereita ei suositella minulle lääkitykseni takia. Piimä vedetään siis ilman lisättyjä maitohappobakteereja. Hapankaalia voi syödä raikkain mielin.

Makuja ja malttia

Mielestäni ruoan täytyy olla myös nautinto, ei pelkkä kehon kerosiini. Pitää maistaa mitä syö, ettei missaa MAKUJA. Ja sosiaalinenkin tapaus ruokailu on, nykyään silloin harvoin, kun ehdimme kaikki yhtä aikaa pöydän ääreen.

Ruoka- ja terveyshässäköihin voi hurahtaa ja ylilyöntejä voi tulla helposti. Monet tutkimustulokset vaihtelevat viikoittain, ja neuvojia riittää. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen ihan luontaisesti, aika vähällä vaivalla saanut ravitsemusasiat jokseenkin mukavalle tolalle.

Oman puun satoa.

Jouluna söin kinkkua, ja niin varmaan syön ensi joulunakin, jolloin tarjolla lienee toistamiseen hyväksi havaittu seitanpaisti. Se kohtuus. Ja keskitie. Ja oman kropan kuunteleminen. Tunnusteleminen, mikä tuntuu hyvältä juuri itselle. Yhdistettynä koko muuhun elämiseen: säännöllisyyteen, työhön, vapaa-aikaan, liikkumiseen ja nukkumiseen. Vaikeaa toisinaan, mutta josko ainakin jotenkin.

Nyt kunto on niin fantastinen, että voin lisätä liikuntaa. Saa nähdä, miten se hiihto…

Toivon, että hieman tehostetummasti tarkkailtu ruokavalio liikunnan lisäksi siivittää myös painoni takaisin kohtuulliseksi ja kivaksi. Josko kohta jo googlettelisi tekokäärmeennahkahousuja!

Tätähän saa jakaa muillekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *